14.09.2010; 12:00
TASAPAINO PUUN ENERGIAKÄYTÖN JA
JALOSTUKSEN VÄLILLÄ ON LÖYDETTÄVISSÄ
Energiajärjestelmäämme muutetaan parhaillaan ympäristön kannalta radikaalisti aiempaa kestävämpään suuntaan. Eräs tärkeä ohjauskeino tässä kokonaisuudessa on pienpuun energiatuki, jonka sisältöä parhaillaan valmistellaan.
Käytännössä pelitilanne on se, että puunjalostajat haluavat karsia vaihtoehtoisia puunkäyttömuotoja pois ja varata kaikki metsät kokonaisuudessaan perinteisten puujalosteiden ja biodieselin raaka-aineeksi. Energiantuottajat haluavat puolestaan energiapuuta metsistä kasvavasti ja luotettavasti.
Päättäjillä on uusiutuvan energian lisäykseen liittyvä toimeenpanovastuu – vastuu luoda kannustimet. Virkamiesten näkökulmasta on helppoa viedä eteenpäin ohjauskeinoja, jotka ovat hallinnollisesti helppoja riippumatta niiden toiminnallisuudesta kentällä. Vaikka kansantaloudellisesti ajateltuna puu kannattaa ohjata mahdollisimman tehokkaasti korkeimman asteen jalostukseen, puuta tarvitaan enenevissä määrin uusiutuvan energian lisäysvelvoitteiden hoitoon. Saastuttavia polttoaineita on korvattava puulla, jotta yhtälö voi toimia ja Suomi saa uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisättyä.
Näkökulmia on monia hyviä ja ei ole ihme, että eri toimijoiden ankaran lobbauksen keskellä päättäjää ja virkamiestä mietityttää, ketä tässä pitäisi uskoa. Selvää on, että nuorissa metsissä päästään varsinaisen ongelman ytimeen. Ydin on siinä, miten uusiutuvan energian kansalliset lisäysvelvoitteet hoidetaan tavalla, joka ei tuo kohtuuttomia rasitteita puunjalostuksen raaka-ainehuollolle. Fakta on se, että kannot ja latvusmassa eivät nyt riitä ja nuorista metsistä tarvitaan useita miljoonia kiintokuutioita lisää puuta energiantuotantoon. Hyvä puoli asiassa on se, että Suomen metsävarat riittävät puunjalostuksen tarpeisiin ja uusiutuvien velvoitteiden hoitoon.
Kestävästi ongelma voidaan ratkaista asettamalla tuettaville kohteille yksiselitteinen keskiläpimittaraja. Keskiläpimitta on metsikkötunnus, jolla ymmärretään tässä yhteydessä puunkorjuun jälkeen alueelle kasvamaan jäävän puuston keskiläpimitta 1,3 metrin korkeudelta. Valittuun rajaan saakka pienpuun energiatukea myönnetään kohteille ja sen rajan ylittäville kohteille ei ollenkaan. Tuki on kuutioperusteinen ja sitä saa kaikkeen puutavaraan, jota kohteelta kertyy ja joka energiakäyttöön ohjataan. Tärkeää on, että tukitaso on sama kaikilla kohteilla korjattavaa kiintokuutiota kohden eikä tukijärjestelmä sisällä mitään leikkureita. Läpimittarajalla voidaan käytännössä määrittää, kuinka järeille kohteille pienpuun energiatukea myönnetään.
Nykyjärjestelmässä pienpuun energiatuen roolissa on ollut kestävän metsätalouden rahoituslaki ja sen energiapuuhun liittyvät tuet. Niissä tukirajana on käytännössä 16 cm:n läpimitta. Kun materiaalivirtoja tulisi nyt lisätä, raja tulisi nostaa tasolle 17 tai 18 cm. Tällöin materiaalivirtoja kasvatetaan laajentamalla tuen piirissä olevan puuston määrää, ei nostamalla tukitasoa. Lisäksi rajaa säätämällä voidaan tulevina vuosina ohjata tehok-kaasti sitä, kuinka paljon energiapuuta tukikohteista kerätään. Näin tasapainoilu uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisen ja puunjalostusteollisuuden puutarpeiden välillä voidaan tehdä kustannustehokkaasti ja energiahuollon varmuus säilyttäen. Pieleen mennään silloin, jos tukitasoa tai läpimittarajaa lasketaan nykyisestä.
Nykyiset tuet ovat johtaneet siihen, että niiden avulla nuoren metsän puu on saatettu ”samalle viivalle” latvusmassan kanssa metsäautotienvarteen korjattuna. Tämä on ollut järkevää politiikkaa. Näin toimien varmistetaan se, että laitospään tuet painottuvat samalla painolla eri metsäenergiajakeisiin. Samalla vältetään painottamasta rajallisia tukirahoja jakeisiin, joissa lisäraha ei tuo tehokkaasti lisämääriä markkinoille. Pienpuun energiatuelle on varattava riittävä ja varma budjettivaraus. Nykyisin rahoitus on laahannut pahasti perässä ja hidastanut kehitystä.
Muiden kuin esitetyn mallin seuraukset toiminnalle ja toimijoille ovat arvaamattomat ja voivat johtaa pahimmillaan joko energiahuollolliseen tai metsätaloudelliseen katastrofiin. Kenenkään etu ei ole se, että kaikki energiapuuhankkijat suuntaavat järeän runkopuun polttaminen silmissä parhaisiin ensiharvennuksiin tai muihin järeisiin kohteisiin, kun samaan aikaan hoitoa tarvitsevat ja jalostusmielessä vähäarvoiset nuoret metsät jätetään hoitamatta. En usko, että myöskään puunjalostajat haluavat nuoren metsän hoitoa laiminlyötävän, koska se heikentää korkealaatuisen puuston kasvua tulevaisuudessa.
Valittavalla tukimallilla tulee ehdottomasti varmistaa se, että energiapuun keräys nuorista metsistä ei ole riippuvainen puunjalostusteollisuuden suhdanteista. Muutoin käy niin, että energiapuuhuolto ei puunjalostusteollisuuden laskusuhdanteissa toimi luotettavasti. En usko yhdenkään sähkön ja lämmön tuottajan tai niiden käyttäjän haluavan energiahuoltonsa toimivuuden riippuvan liikaa puunjalostuksen suhdanteista. Nuoren metsän energiapuu on nyt ainoa metsäenergialaji, jonka markkinoille tulo ei riipu puunjalostuksen suhdanteista ja se tulee myös huoltovarmuusmielessä säilyttää sellaisena. Tämä on syytä myös päättäjien tiedostaa sekä huomioida asiaa eteenpäin valmistellessa.
Metsähake ja siihen voimakas panostaminen on Suomelle halvin tie toteuttaa uusiutuvien energialähteiden lisäyksen kansallinen velvoite. Nuoret metsät ovat siitä syystä avainasemassa. On myös hyvä korostaa sitä, että nykyiset KEMERA –lain tuet eivät ole vaikeuttaneet tai vaurioittaneet puunjalostuksen puuhuoltoa mitenkään vaan pikemmin tuoneet lisävirtoja puunjalostukseen, joita ilman nuorten metsien hoitoa ei olisi syntynyt. On viisasta nyt viilata vähän nykyisiä rakenteita ja katsoa vaikutus eikä hutkia koko järjestelmää sekaisin. Virheet voivat olla peruuttamattomia tai vähintään vaurioiltaan pitkävaikutteisia.
Tomi Salo
toimitusjohtaja
L&T Biowatti Oy
Näkökulman kirjoittaja edustaa valtakunnallisesti toimivaa yhtiötä, joka on merkittävä puupolttoaineen toimittaja ja joka myy metsäraaka-ainetta puun jalostajille. Yhtiö ei omista energialaitoksia eikä perinteisen puunjalostuksen laitoksia eikä ole julkisesti ilmoittanut halukkuudestaan rakentaa tai olla mukana investoijana biodiesel -laitoksissa.